Osallistuimme Tuiskun kanssa viime talvena poropaimennuskokeisiin. Kokeet pidettiin Sodankylän Vuotsossa joten sinne oli ajamista kellon ympäri.
Keskiviikkona lähdettiin ajamaan kuusamoon päin, tarkoituksena yöpyä Rukalla ja sieltä sitten jatkaa matkaa seuraavana päivänä Vuotsoon. Illalla nähtiin todella kauniita revontulia, kuvattiinkin niitä mutta eiväthän ne kameraan tartu. Torstaina ajettiin perille saakka ja yövyttiin Peurasuvannolla pienessä mökissä.
Perjantain porokoe oli upea elämys. Itse en siis Tuiskua ohjannut, vaan katselin aidan toiselta puolelta äidin ja Tuiskun yhteistyötä.
Upeat violetinvivahteiset revontulet Rukan yössä |
Edellisenä iltana käytiin vähän käppäilemässä maita ja mantuja. |
1.Hankiaisen Huurre |
Ennen varsinaista koetta koirat testattiin liekaporolla. |
Ja veri vetää... |
Kavereitakin ehti löytyä.
Tässä on vielä video kokeesta kokonaisuudessaan.
Sitten vinkiksi niille jotka suunnittelevat kyseistä testiä. Koiralla pitää olla tosi kova kunto että jaksaa juosta monta minuuttia todella kovaa, poroaidassa oli kuitenkin n. puoli metriä lunta. Ja kannattaa pukeutua lämpimästi! :)
Lappalaiskoiragallerian kuvat ovat myös porokokeista.
Menittekö siis 800km päästä poroja paimentamaan? Upeaa omistautumista rodun alkuperäiselle käytölle! Tykkään poroista ja koirista, joten tykkäsin tästä postauksesta kyllä tosi paljon :)
VastaaPoistaKiitos ja kyllä vain, matkaa oli mutta kannatti! Suomenlapinkoirien käyttö työkoirina on vähentynyt aika paljon, joten paimennuskokeet,- ja kilpailut ovat hyvä keino pitää rodun käyttöominaisuuksia yllä. Paikan päällä tavattiin ihan työkäytössä oleva porokoira ja oli kivaa nähdä ettei sekään perinne ole hävinnyt kokonaan. Muutenkin oli tosi opettavainen reissu josta jäi hyvä fiilis :D
VastaaPoista