Tänään esittelen teille uuden tavan käyttää koiraa lenkillä
niin että riemua piisaa ja soijaa pukkaa.
Varoitus: ei sovi heikkohermoisille tai niille jotka pelkäävät
liikkumista!
Monet ovat varmaankin jo kuulleet koirahiihdosta. Koira vetää ja emäntä tulee suksilla hiihtäen
perässä. Minä ja Louna sovellettiin
hiukan tätä hauskaa lajia.
Mitä ihmettä?
Idea on siinä, että Tuisku on valjaissa ja minulla on minisukset. Yleensä käytetään tavallisia suksia, mutta minit ovat kestävät ja kevyet. Tasaisella tiellä toinen suksi
on jalassa ja toinen kädessä. Näin voin potkia lisää vauhtia, ja koira saa
päättää itse milloin vetää. Silloin taakasta ei tule liian raskas, koska olen
kuitenkin painavampi kuin koira.
Ylämäessä otan sukset kokonaan pois ja samoin kylälle
mennessä. Minareilla on aika vaikeaa
ohjata koiraa jos joku tulee vastaan, joten kannattaa suosiolla hiihtää
kauempana asutuksesta.
Alamäessä laitan molemmat sukset jalkaan ja pysyttelen
kyydissä. Meno yleensä kiihtyy aika hurjaksi ja koirakin innostuu
juoksemaan. Kivaaaaaa!! Vauhti on
parasta tässä lajissa.
Vauhtia ja hulluja ideoita rakastaville
Jos vauhti kiihtyy liikaa, niin aina voi aurata suksilla tai
heittäytyä penkkaan tai kaatua. J
Tasapainotteleminen yhdellä tai kahdella minarilla käy
liikunnasta, ja lyhyenkin lenkin jälkeen tulee lämmin. Koirakin saa vähän
rehkiä ja juosta niin lujaa kuin pääsee.
Järven jää sopii hyvin tähän tarkoitukseen, sillä siellä on
tarpeeksi tilaa eikä siellä aja autoja. Höytiäinen ei ole vielä 100% jäässä joten
sinne ei voi mennä. Liian sulalla tai
jäisellä tiellä ei kannata mennä. Meillä
odotellaan että lunta sataisi enemmän!
Kevyt potkuri on myös sopiva vaihtoehto, mutta silloin täytyy potkia itse vauhtia. Varsinkin jäisellä tiellä potkurilla pysyy helpommin pystyssä ja ohjaus pelaa paremmin
Tämä ei ole ainoa talvi jolloin ulkoilutan näin koiraa. Pari
vuotta sitten tuli hurjasteltua niin, että häntäluu murtui ja paraneminen kesti
puoli vuotta. Suosittelen myös kypärää jäisellä tiellä. J