On ne lappikset viisaita!

Totanoin, joulukuu on lähestymässä vinhaa vauhtia ja kiirettä pukkaa olan takaa. Kauhukseni huomasin miten kauan siitä on kun viimeksi postailin! Ei toisaalta ole mitään tapahtunutkaan... Nuppu (nimi on nyt keksitty) haetaan 14. päivä Turusta ja siitä olisi viimeistään tulossa kunnon postaus. :)
Kaikessa lyhykäisyydessään kerron että opetettiin Tuiskulle uusia temppuja. Tämä "kieppi" mikälie olikaan, oli Tuiskun mielestä huono idea kun lähti juoksemaan karkuun. Toinen mitä on Tuiskun kanssa jo pitempään harjoiteltu, "sana" eli haukkuminen käskystä onnistu hyvin ja Tuisku makupalojen toivossa haukkui vähän lisää.
Vähän tuo alkukantaisuus tulee esiin koulutuksessa ja muutenkin, kun on reaktiot käskyihin melkosen hitaat. Taitaa olla rodulle tyypillistä semmoinen "no okei sitten" meininki, vaikka hyvinhän Tuisku tottelee, ei sen puoleen. Heh, ja tuo kuonolla tökkiminen. Jos yrittää ottaa vaikkapa torkut niin ´rapsuta, rapsuta!´. Lappikset on myös yllättävän viisaita. Ovien, salpojen ja hakasten avaaminen on onnistunut Tuiskulta helposti. Tuisku on hokannut että häkin ovi aukeaa kun sitä remputtaa tarpeeksi kauan, kun siinä oleva koukku alkaa liikkua. Tämmöstä olen kuullut muiltakin lappisten omistajilta ja kyllä näkyy rodun alkukantaisuus tavalla tai toisella :D

Talven taikaa - jos nyt lumi pysyisi maassa

Olen ollut taas melko kiireinen, vielä kun tämä talvi tuli ja pimeä, olen lähes kaiken valoisan ajan koulussa. Ja tästä se vielä pimenee, liekö tässä nähdään päivänvaloa seuraavan kerran vasta tammikuussa! :D
Koulun jälkeen leikin Tuiskun kanssa ulkona. Heti kun avasin oven se rynni hirveellä vauhdilla ulos ja lähti juoksemaan kylälle päin, varmaan siinä luulossa etten näe mitä tapahtuu, mutta kerkesin komentaa Tuiskun takaisin. Sieltä tuo jolkotti luimistellen takaisin pihaan. :) Kuvasin siinä Tuiskendaalin touhuja ja samalla valittelin itsekseni kameran laatua, kun pitäis se järkkäri hankkia. Tuiskulla oli joku ihme kaivamis vimma,se hyökkäsi johonkin lumikasaan ja sitten alkoi lumikokkareet lennellä! Sitä se talvi teettää, varsinkin lumi jos se ei sulaisi pois.
Tarpeeksi liikuntaa 15 minuutin juoksentelemisesta ei kuitenkaan tuommoinen virkeä, nuori lapinkoira saa.

Joten siis ilta kuudelta Tuiskun kanssa honkatien lenkki, kuvaamiset onnistuu kattokaas niin hienosti katuvalojen loisteessa...  Tänä vuonna Tuiskun saavutuksista suurin on hihnassa kävelemisen oppiminen, ja vastaan tulevien koirien kanssakin on sujunut hienosti. Lenkillä ei tullut koiria vastaan ja tosi hyvin meni muutenkin.
Voin varmaan jo tässä kohtaa kertoa ilouutisen, nimittäin meille on tulossa joulukuussa toinen koira. Pentu on jo itseasiassa syntynyt ja on rodultaan coton de tulear, narttu. Nimeksi on ehdoteltu kaikenlaista ja se tulee sisarelleni. Lähempänä sitten kerron enemmän :)

Koiravieraita

Pyry on siis ollut meillä perjantaista asti hoidossa ja se taas on vaatinut lisää resursseja koiranhoitoon. Eli tänään käytin Pyryn jonkinlaisella lenkillä ja otin pari kuvaa.

Eilisestä sen verran että käytettiin Tuisku pitkällä (7km) lenkillä ja sen jälkeen päästettiin leikkimään naapurin koiran Iitun kanssa. Tuiskendaali kävi kaverinsa kanssa uimassa mutaojassa ja oli siinä sitten pesemistä illalla. :)
kamera Nikon s2500 (laatu)

Iitu & Tuisku

Pyry

Vuomaselän porokoe

Osallistuimme Tuiskun kanssa viime talvena poropaimennuskokeisiin. Kokeet pidettiin Sodankylän Vuotsossa joten sinne oli ajamista kellon ympäri.
Keskiviikkona lähdettiin ajamaan kuusamoon päin, tarkoituksena yöpyä Rukalla ja sieltä sitten jatkaa matkaa seuraavana päivänä Vuotsoon. Illalla nähtiin todella kauniita revontulia, kuvattiinkin niitä mutta eiväthän ne kameraan tartu. Torstaina ajettiin perille saakka ja yövyttiin Peurasuvannolla pienessä mökissä.

Perjantain porokoe oli upea elämys. Itse en siis Tuiskua ohjannut, vaan katselin aidan toiselta puolelta äidin ja Tuiskun yhteistyötä.

Upeat violetinvivahteiset revontulet Rukan yössä

Edellisenä iltana käytiin vähän käppäilemässä maita ja mantuja. 

1.Hankiaisen Huurre

Järjestyksestä pidettiin arvonta ja ensimmäisiähän sitä oltiin! Ennen varsinaista paimennusta oli tutustumista narun päässä olevaan poroon. Paimennus sujui hyvin. Tuisku oli todella (ehkä vähän liikaakin) kiinnostunut poroista! Kyllä nuo geenit on vaan ihme juttu. Koira ei ole koskaan nähnyt poroja ja siellä vaan painellaan. Tämä oli kyllä niin siisti kokemus että joskus vannon tulevani uudestaan.

Ennen varsinaista koetta koirat testattiin liekaporolla.

Ja veri vetää...

Kavereitakin ehti löytyä.

Tässä on vielä video kokeesta kokonaisuudessaan.

Sitten vinkiksi niille jotka suunnittelevat kyseistä testiä. Koiralla pitää olla tosi kova kunto että jaksaa juosta monta minuuttia todella kovaa, poroaidassa oli kuitenkin n. puoli metriä lunta. Ja kannattaa pukeutua lämpimästi! :)

Illalla alkoi matka kotia kohti (800km). Lumipyry yltyi kemijärven jälkeen todella pahaksi ja jouduttiin ajamaan välillä kuuttakymppiä koska näkyvyys oli kaksi metriä. Tiellä oli 20 cm lunta eikä näkynyt kunnolla, oli vain yhdet renkaanurat joita pitkin piti ajaa. Kahdelta yöllä oltiin kotona.




Lappalaiskoiragallerian kuvat ovat myös porokokeista.